Meille tulee koira – mutta millainen?

Koira on ihmisen paras ystävä, perheenjäsen, harrastuskaveri, auttaja, lohduttaja, opettaja… koirasta on moneksi. Kun kipinä iskee, ja alat suunnitella koiran hankintaa, on hyvä pysähtyä miettimään, oletko valmis sitoutumaan seuraavaksi n. 10 vuodeksi koiran omistajana. Pystytkö hoitamaan koiraa, jos se vaikka sairastuu. Koiraa ei voi jättää yksin pitkäksi ajaksi päivässä; sopiiko koira nyt tai koskaan elämäntilanteeseesi. Uskollinen ystävä ja perheen jäsen rakastaa sinua ehdoitta, pystytkö ottamaan sen vastuun, jonka hän tuo tullessaan?

Jos vastasit kyllä, voit siirtyä ihanaan vaiheeseen, koirarodun valintaan. Valinnassa on hyvä miettiä ja keskustella kasvattajan kanssa millainen koira sopisi sinulle ja perheellesi. Koirarodut ovat hyvin erilaisia ja varmasti jokaiselle löytyy se paras omaan elämäntilanteeseen sopiva rotu. Rotukoiran ominaisuuksista on helposti saatavissa tietoa, eli mieti haluatko aktiivisen harrastuskoiran, vai ennemmin sohvalla viihtyvän, pidätkö turkin hoidosta vai helpomman tyyliin ’wash and go’- tyylisen.

Rotukoira kannattaa ostaa Kennelliiton rekisteröityneeltä kasvattajalta. Kunnon kasvattaja noudattaa Kennelliiton sääntöjä ja periaatteita, joista yksi on esimerkiksi se, että saat tietoa koiranpennun vanhemmista. Vastuullinen kasvattaja antaa nähdä pennut ja vanhemmat, kyselee huolellisesti taustasi, kertoo esimerkiksi, miten usein emä on pennutettu. Älä koskaan osta mitään koiraa takakontista tai muuten epämääräisestä paikasta. Jos hälytyskellot alkavat soida, pysähdy pohtimaan.

Entäpä jos laittaisit mietintämyssyyn hautumaan, voisiko uusi perheenjäsen olla rescue-koira, joko suomalainen tai ulkomaalainen. Rescue-koiran taustoista saattaa olla tietoa hyvin vähän, jos ollenkaan, ja koiran kanssa voi joutua työskentelemään tovin erilaisten haasteiden parissa. Mahdollisuus on myös siihen sadunomaiseen tilanteeseen, jossa koira solahtaa kotiisi kuin se olisi ollut siellä aina ja yhteys syntyy välittömästi.

Jos kiinnostuit rescue-koirasta, hanki tietoa ja tutustu välittävien yhdistysten toimintaan. Kotimaisia rescue- koiria voi kysyä eläinsuojelu yhdistyksiltä. Ulkomaalaisten koirien kohdalla käänny vastuullisten yhdistysten puoleen, jotka ovat rekisteröityneet eläinten tuojiksi. Valitettavasti koiranpentuja myös salakuljetetaan Suomeen, joten asioi vain vastuullisten yhdistysten kanssa.  

Seuraavassa tosi tarina Ozzysta, romanialaisesta rescue-koirasta.  Tarinan kertoo Ozzyn Äippä.

Romanialaisesta ”roskasta” perheen rakkauspakkaukseksi

Eräänä päivänä luin Facebookia ja silmiini sattui Kulkurit ry:n postaus: 

”Kun auton parkkeeraa OneVetin Cosoban kylässä sijaitsevan tarhan ulkopuolelle, portinpielessä olevasta pienestä kolosta näkee mustan vaappuvan koiran. Ei siitä kovin pelottavaa saa edes pimeällä ja viimeistään silloin, kun pääsee tarhan sisäpuolelle, huomaa vaappuvan mustan palleron olevan universumin surkein vahtikoira.

Tapaamme päivän aikana satoja koiria. Menemme koirien häkkiin ja tulemme niistä ulos mennäksemme seuraavaan. Käymme välillä haukkaamassa välipalaa ja jatkamme taas. Tätä teemme aamuvarhaisesta iltamyöhään. Joka ikisenä hetkenä kohteliaasti metrin etäisyydellä meillä on mukanamme tuo musta pallero, joka vaappuu varjon lailla mukanamme. Se ei hypi, sähellä eikä tee itseään tykö, mutta se on aina siinä. Ollessamme koirien häkissä se käpertyy pienelle kerälle ja kun matka jatkuu, se nousee ja lähtee mukaamme. Se ei koskaan joudu sanaharkkaan muiden koirien kanssa, vaan on niidenkin kanssa hyväntuulinen ja kohtelias.

Vihdoin, tuntien työnteon jälkeen on tuon vaappuvan palleron, Pacolinon, vuoro. Kyykistyn alas ja se tulee lähelle. Se laskee päänsä onnellisena kämmenelleni ja kun sitä silittää hiljaa, se sulkee silmänsä. Sen sydän ja sielu ovat siinä hetkessä ja sen tietää kuuluvan ihmiselle. Se hengittää ihmisen läheisyyttä. Se antaa kaikkensa ja vastineeksi se pyytää, että se saa kulkea rinnalla. Ei edessä eikä takana, vaan rinnalla. Sen ihmisrakkautta ei voi sanoin kuvata, se pitää kokea.

Pacolino on täydellinen.”

Rescueyhdistys Kulkurit FB-sivusto.

Luin kirjoituksen läpi kyyneleet silmissä ja tiesin, että olin löytänyt jotain ainutkertaista ja Pacolinolle olisi tilaa meidän perheessä. Otimme yhteyttä varaajaan ja kävimme läpi tiukat haastattelut. Olimme olleet jo kaksi kertaa aiemmin samassa prosessissa, joten kuvio oli tuttu. Prosessissa Kulkurien toimihenkilöt haastattelevat perheet ja selvittävät onko hakija miettinyt loppuun saakka mahdollisuutensa adoptioon. Koira etsii loppu elämän kotia ja se toivottavasti on pitkä yhteinen taival. Prosessi käytiin läpi ja viimein saimme hyväksynnän ja Pacolino varattiin meille. Odotus alkoi.

Parin kuukauden päästä matkasimme lentokentälle vastaanottamaan uuden perheenjäsenen. Matkan varrella olimme päättäneet, että Pacolinosta tulee Ozzy, kun hän saapuu kotiin. Lentokentällä Ozzya oli vastassa koko perhe. Kaksi kertaa aiemmin lentokentältä koiraa hakeneena tiesimme, että emme oikeasti voi tietää, millaisena Ozzy meille saapuu. Onko hän pelokas, paniikissa, likainen, väsynyt varmasti kyllä, millainen Ozzy meille saapuu. Jännitys laukesi, kun yhdestä lentoboxista Ozzy kömpi matkan puuduttamin jaloin ulos. Iskä nosti pojan sylkkyyn ja sitten alkoi tutustuminen. Olimme varautuneet herkuilla ja jokainen perheenjäsen teki tuttavuutta Ozzyn kanssa herkut edellä. Ja Ozzy nautti. Monta ihmistä, joiden syliin pystyi mönkimään ja jokaisella oli taskut täynnä herkkuja.

Siitä se sitten alkoi. Ensimmäisenä iltana Ozzy makasi sohvalla tassut taivasta kohden ja kuorsasi lahjakkaasti. Ozzy on juuri sellainen kuin ilmoituksessa kerrottiin sen olevan; ihmisrakas rinnalla kulkija. Ozzy osallistuu kaikkeen mielellään ja jos väsymys voittaa niin Ozzy käpertyy oman ihmisen viereen. Ozzy on aamu-uninen, mutta aamut alkavat hyvin, kun Äippä ehtii jossain kohti viettää Ozzyn kanssa hellittelyhetken. Perheemme pojat ovat Ozzyn suuri rakkauden kohde.  

Ozzy saapui meille erityisadoption kautta. Hän on sairastanut, lähes kuollut, pentuna penikkatautiin. Onneksi Ozzyn omistaja hylkäsi Ozzyn eläinklinikan pihalle. Tauti on jättänyt jälkeensä neurologisen haitan, Ozzyn vasen tassu nykii. Mutta haittaako se Ozzyn elämää, ei, lähes neljän vuoden kotona olemisen jälkeen sitä tuskin huomaa.

Ozzyn rotuperimässä on ihan varmasti Staffia, kenties Pitpullia ja ehkäpä jotain muutakin. Ozzy vaatii rauhallisen johdonmukaiset rajat ja paljon rakkautta. Mutta mikä koira ei vaatisi? Ozzy oppii asioita ehkä hieman hitaammin kuin ikivireä & vikkelä Roxymme, mutta ihmisen tuntoja Ozzy lukee varmasti. Ja lapset, meidän pojat, heitä Ozzy rakastaa suunnattomasti. Ja kyllä vieraitakin ja yleensä ihmisiä ja ruokaa ja ja… Ozzy rakastaa paljon ja kattavasti.

Ozzy ja Äippä <3